Kuntien ja hyvinvointialueiden palvelut ovat tärkeä vammaisten elämän mahdollistaja
Tätä kirjoitusta aloittaessani olen juuri käynyt täyttämässä velvollisuuteni eli käynyt äänestämässä Alue- ja kuntavaaleissa. Koko täysi-ikäisyyteni olen käynyt äänestämässä vaaleissa, tosin esimerkiksi seurakuntavaalit olen jättänyt väliin. Nyt tulevat vaalit koen entistä tärkeimmäksi, koska sote-alan asiat koskettavat elämääni kaikin tavoin. Sen takia oli tärkeää käydä antamassa ääneni sellaisille henkilöille, joiden tiedän puolustavan oikeuksiani.
Kerron ensin lyhyesti, mitkä ovat alue- ja kuntavaalit. Kyseessä on kahdet vaalit: aluevaaleissa valitaan aluevaltuuston jäsenet eli aluevaltuutetut. Aluevaltuusto on nimeltään Hyvinvointialueen valtuusto. Hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen järjestämisestä omalla alueella. Tarkennettuna hyvinvointialueen vastuulla on muun muassa vammaispalvelut. Kuntavaaleissa taas valitaan kunnanvaltuuston jäsenet eli kunnanvaltuutetut, jotka päättävät kunnan toiminnasta ja taloudesta.
Kuntien ja hyvinvointialueiden palvelut ovat siis hyvin tärkeässä osassa fyysisesti vammaisten ja toimintarajoitteisten elämää, koska niiden avulla vammainen pystyy elämään esimerkiksi itsenäisesti. Nyt tiukassa taloustilanteessa kunnat ja hyvinvointialueet ovat säästöpaineiden alla. Alkuvuonna tuli vielä voimaan uusi vammaispalvelulaki, jonka myötä myös on kantautunut huolestuttavia uutisia. Monissa hyvinvointialueissa lakia on tulkittu eri tavoin, jopa lainvastaisesti.
Viime viikolla muun muassa Helsingin Sanomat (1.4.) uutisoi, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen vammaispalveluohjeet rajaisivat henkilökohtaisen avun pääsääntöisesti arkisin kello 8-18 välille. Ohjeissa sanotaan, että ”palvelua myönnetään ilta- ja viikonloppuajalle silloin, kun työn teettäminen asiakkaan avun tarpeen takia on välttämätöntä ja niistä tehdään erillinen päätös”. Toisin sanoen vammaisen elämän pitäisi rajoittua virka-aikaan. Tämä on ensinnäkin lainvastainen, koska hyvinvointialueiden soveltamisohjeet eivät saa olla ristiriidassa eduskunnan säätämän vammaispalvelulain kanssa. Toiseksi tämä rikkoo myös YK:n vammaissopimusta, koska sen tarkoituksena on muun muassa taata kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet kaikille vammaisille yhdenvertaisesti.
Ohjeissa on hyvää se, että ilta- ja viikonloppuajalle tehtävä erillinen päätös on mahdollinen. Koska hyvinvointialueiden rahoitus on riippuvainen valtion rahoituksesta ja valtiolla on tiukka taloustilanne, tässä on suurempi vaara, että tunteja ilta- ja viikonloppuajoille ei kuitenkaan myönnetä. Henkilökohtaisesta avusta huolimatta myös vammaisilla on oikeus lähteä esimerkiksi klo 18 jälkeen kaupungille niin arkisin kuin viikonloppuisin. Myös vammaiset käyvät töissä, minkä takia esimerkiksi kaupassa käynti on mahdollista vain iltaisin. Toisaalta vammattomien lailla myös vammaiset saattavat työskennellä illalla ja tarvita siihen avustajaa. Myös monet harrastukset ovat iltaisin, joten avustajan puute estää niihin osallistumisen. Jos vammattomien elämää rajoitettaisiin näin, asiaan ei suhtauduttaisi niin välinpitämättömästi. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta on kommentoitu päätöstä siten, että vammaisneuvoston kuulemisen kanssa tuli liian tiukka aikataulu.
Koska asun Tampereella, kuulun Pirkanmaan hyvinvointialueeseen eli Pirhaan. Viime vuoden lopussa Yle uutisoi yllättäen, että Pirhan vammais- ja vanhuskuljetusten menomatka täytyy jatkossa tilata vähintään kahta tuntia ennakkoon aiemman yhden tunnin sijasta. Uudistusta perusteltiin sillä. että kuljetuksia pystytään yhdistelemään entistä paremmin. Paluumatkan tilaaminen puoli tuntia aiemmin pysyi ennallaan. Uudistuksen tarkoituksena on, että tilauksen aikaistaminen tunnilla toisi säästöjä ja helpottaisi kyytien yhdistelemistä. Uudistusta perusteltiin myös sillä, että muillakin hyvinvointialueilla tilausaika on ollut pidempään puolitoista tai kaksi tuntia.
Ymmärrän, että uudistuksen tarkoituksena on helpottaa kyytien yhdistelemistä. Yhden tunnin tilausaika oli siedettävä, mutta kahden tunnin tilausaika saattaa tuottaa vaikeuksia. Moni vaikeavammainen käyttää henkilökohtaista apua ja avustajalla on ennalta sovittu työvuoro. Entä jos vammaiselle tuleekin yllättäen tarve kauppaan taksimatkan päähän ja avustajan työvuoroa on jäljellä esimerkiksi kolme tuntia? Entisellä tunnin tilausajalla kauppaan ehtiminen saattaisi olla mahdollista, jos matka on lyhyt ja kyseessä on nopea käynti sekä paluukyyti tilataan etukäteen. Sen sijaan nykyisellä tilausajalla reissu ei onnistu ja niinpä vammainen joutuu pärjäämään seuraavaan avustajavuoroon, joka saattaa olla ties milloin. Tämä on kaukana yhdenvertaisuudesta, koska vammaiset eivät voi lähteä yhtäkkiä.
Näissä molemmissa tapauksissa haiskahtaa pahasti siltä, että on kyse paitsi tietämättömyydestä vammaisuutta kohtaan että rahasta. Me vammaiset tunnumme olevan ainainen säästökohde. Tuntuu olevan myös olettamus, että meitä vammaisia voidaan kohdella miten vaan. Näissä Alue- ja kuntavaaleissa on ehdolla monia vammaisia tai heidän läheisiään, jotka tietävät sosiaali- ja terveyspalvelujen välttämättömyyden vammaisten arjessa. Toivotan teille kaikille onnea vaaleihin. Teidän tietoanne ja kokemustanne tarvitaan, jotta meidän vammaisten ääni tulee kuuluviin ja edellä mainitun kaltaisia päätöksiä ei toivottavasti tapahtuisi.
Lähteet:
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011127814.html
https://www.invalidiliitto.fi/vaalit
https://vaalit.fi/tietoa-alue-ja-kuntavaaleista-selkokielella#Mit%C3%A4
Erilaisuutta yli rajojen 