Vuonna 1986 Yleisradiolla esitettiin Neil Hardwickin kirjoittama ja ohjaama komediasarja Sisko ja sen veli, jonka kolmannessa jaksossa oli vammaisuus teemana. Sarjan päähenkilöinä ovat yli kolmikymppiset sisarukset, Tuija ja Ilmari eli Immu Liimatainen, jotka ovat hukassa elämässään. Tuija (Tuija Ernamo) työskentelee bingoemäntänä ja Immu (Ilmari Saarelainen) on kymmenettä vuotta kirjoilla yliopistossa. Etenkin 1980-luvulla sarjan teki ainutlaatuiseksi se, että sen teemoina ovat vammaisuuden lisäksi harvemmin komediassa käytetyt kuolema ja seksi.
Sarjan kolmas jakso ”Tietokonetreffit” voitti vammaisuuden teemalla monia palkintoja. Muun muassa se sai Kynnys ry:n palkinnon ja Invalidiliiton kunniakämmenen vuoden 1986 parhaasta vammaisaiheisesta ohjelmasta. Jakso oli myös ylivoimainen voittaja Nairobissa vuonna 1992 järjestetyssä Rehabilitation Internationalin vammaisuutta käsittelevässä filmikilpailussa. RI on kansainvälinen järjestö, jonka päämääränä on estää vammautumista ja edistää vammaisten ja sairaiden kuntoutusta.
Sarjan kolmannessa jaksossa ”Tietokonetreffit” Immu järjestää itselleen ja Tuijalle tietokonetreffit, joihin tietokone valitsee Tuijalle liikuntavammaisen Hannun ja Immulle yli-uskovaisen Päivin. Kun Tuija menee treffeille, hän tapaa Hannun puistossa. Tuija järkyttyy nähdessään Hannun, jonka kädet ovat koukussa ja kävelee huonosti. Hannun alkaessa puhua paljastuu, että hänellä on puhevamma. Kun Tuija toipuu ensijärkytyksestään, hän ja Hannu lähtevät diskoon. Ensin kaksikko kuitenkin menee terassille, koska Hannun mukaan siellä voi paremmin puhua kuin diskossa.
Jaksossa tulevat hyvin esiin esimerkiksi, millaista kohtelua vammaiset saavat. Kun Hannu ja Tuija saapuvat terassille, ”portsari” luulee Hannun olevan humalassa puheen ja kävelytyylin takia. Lopulta portsari uskoo Hannua ja päästää sisään. Terassilla muut asiakkaat katsovat ihmeissään Hannua, mutta tarjoilija käskee heitä lopettamaan tuijottamasta kuin eläintarhassa. Tilausta tehdessään tarjoilija kysyy Tuijalta, mitä Hannu haluaa, mutta taitavasti Tuija antaa puheenvuoron Hannulle. Diskoon meno ei sujukaan niin hyvin kuin terassille meno: Hannun vammaisuuden väitetään olevan turvallisuusriski. Niinpä heidät käännytetään pois. Lopulta Tuija ja Immu päättävät järjestää kotonaan bileet eli ”kotihipat”. Paikalle saapuu eri vammaisia. Portaat kuitenkin aiheuttavat ongelmia pyörätuolissa istuville, mutta Immu ja toinen mies päättävät kantaa nämä henkilöt.
Vammaisuuden käsitteleminen teki minuun vaikutuksen, etenkin kun jakson esityksestä on jo 36 vuotta aikaa. Hannua näytellyt Jyri Pietinen kertoo (Tamperelainen 23.7.2018), että ennen jakson alkuperäistä esitystä monet vammaiset epäilivät jakson pilaavan heidän maineensa. Jakson esityksen jälkeen muutama kaveri käänsikin selän Pietiselle (CP-lehti 1/2016). Myös käsikirjoittaja/ohjaaja Hardwick kertoo (Helsingin Sanomat 17.5.1986), että hän oli kypsytellyt vammaisuutta käsittelevää aihetta viiden vuoden ajan. Hän oli tiennyt riskit, etenkin kun mukana oli vammainen näyttelijä. Jakson esityksen jälkeen sitä ensin kritisoitiin muun muassa vammaisten pilkkaamisesta, mutta viikkoa myöhemmin jaksoa ylistettiin. Riskinotto siis kannatti.
Jakson menestyminen varmaan johtuu siitä, että siinä näytetään oikein, millaisia ennakkoluuloja vammainen saattaa kohdata ja miten vammaisia tulisi kohdella. Jaksossa on monia humoristisia kohtauksia: esimerkiksi kun Hannua epäillään vammaisuutensa takia, hän antaa teräviä kommentteja ja osoittaa siten älykkyytensä. Mielestäni yksi parhaita kohtauksia on, kun ”kotihipoissa” on eri vammaisia. Kohtaus kertoo hyvin, että vammaisetkin osaavat pitää hauskaa. Kunnioitan Hardwickia suuresti, että hänellä oli vammaisuus teemana 1980-luvun komediasarjassa. Olisi nykyäänkin mukava saada tällaisia realistisia kuvauksia vammaisuudesta televisiosarjoihin.
Julkaistu alunperin Kynnyslehdessä.
Lähteet:
https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/1392845
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/09/11/sisko-ja-sen-veli-vammaiset-treffit
Erilaisuutta yli rajojen 