Esteettömyys palvelee kaikkia
Mitä tulee sanasta esteettömyys mieleen? Myönnän, että itselleni tulee ensimmäisenä mieleen fyysisen ympäristön esteettömyys eli onko rappujen rinnalla pyörätuoliramppia tai hissiä ja onko oviaukko tarpeeksi leveä pyörätuolilla kulkua varten. Todellisuudessa esteettömyys on laajempi käsite, koska se koskettaa myös palveluiden tai tavaroiden helppokäyttöisyyttä sekä oikea-aikaista ja helposti ymmärrettävää tiedonsaantia. Esteettömyyden rinnalla puhutaankin saavutettavuudesta, joka liittyy palveluihin, viestintään ja verkkosivuihin. Vammaisten lisäksi esteettömyys palvelee kaikkia.
Joulukuussa 2022 kirjoitin Kansainvälinen vammaisten päivä -julkaisussa YK:n vammaissopimuksesta, jossa mainitaan myös esteettömyys. Jotta vammaiset pystyvät elämään itsenäisesti ja osallistumaan täysimääräisesti kaikilla elämänalueilla, on varmistettava, että heillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa ”pääsy fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla” (Finlex). Laissa mainitaan, että järjestäessään yleisölle avoimia tilaisuuksia yksityisten tahojen täytyy varmistaa tilojen esteettömyys vammaisten henkilöiden kohdalla. Esteellinen ympäristö onkin ihmisoikeusloukkaus, koska silloin vammainen henkilö ei pysty osallistumaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kun esimerkiksi kauppaan on esteellinen kulku, tulee kieltämättä syrjivä olo.
Vaikka esteettömyys on elintärkeää vammaisille, esteettömyys palvelee kaikkia. Pyörätuoliramppi palvelee myös lastenrattaita työntäviä vanhempia tai rollaattorilla kulkevia vanhuksia. Hissi on tarpeen myös kaikille edellä mainituille, mutta myös kyynärsauvoilla kulkeva hyötyy hissistä. Toisaalta esteettömyys on turvallista tai turvallisempaa: kun asunnossa ei ole kynnyksiä, pimeässä kävelevä vammatonkaan ei kaadu niihin. Kun kylpyhuoneessa on karhennettu lattialaatta, kaikilla on turvallisempaa liikkua. Hyvin suunniteltu esteettömyys ei ole sen kalliimpaa vaan voi olla päinvastoin: esteettömyys saattaa pelastaa onnettomuuksilta.
Onneksi nykyään esteettömyys huomioidaan, kun rakennetaan uusia rakennuksia. Esteettömyyden näkee heti esimerkiksi kerrostalon pihalla, kun kerrostaloon mennään maan tasalta. Kaupungissa on vielä niitä kerrostaloja, joissa ulko-ovella on raput. Toisaalta on taas niitä kerrostaloja, joissa ulko-ovi on maan tasalla, mutta kerrostalon sisällä on kuitenkin raput varsinaiseen asuinkerrokseen. On myös paljon kerrostaloja, joissa ei ole hissiä. Tämä vaikeuttaa myös monen vammattomankin elämää.
Myös kerrostalojen sisällä on nykyään esteetöntä. Esimerkiksi asuinrakennuksissakin oviaukkojen täytyy olla tietyn levyisiä, jotta pyörätuolilla mahtuu kulkemaan. Myös kynnyksiä ei ole juurikaan. Ulko-ovien kääntymissuunta suunnitellaan niin että pyörätuolirampilta on helppo tulla ovelle eikä ovi käänny väärään suuntaan. Ulko-ovella pitää olla myös tasanne, jolla mahtuu pyörätuolilla kääntymään sekä avaamaan ja sulkemaan oven pyörätuolissa istuen. Valitettavasti vieläkin kivikauppaliikkeiden edustalla törmää ongelmaan, että ulko-ovella on niin pieni tasanne, että hyvä kun pääsee pyörätuolilla kääntymään. Etenkin sähköpyörätuolilla liikkuessani pelkään välillä, etten aja liian lähelle rappusia.
Kun rappu kaataa asioinnin
Elämäni aikana olen kokenut monenlaisia tilanteita esteettömyyden suhteen. Tuntuu välillä hassulta, että elämme 2020-lukua ja moni asia, kuten esteettömyys, ei ole itsestäänselvyys. Usein mennessäni uuteen paikkaan koen epävarmuutta: miten esteetön paikka on ja lähdenkö sähköpyörätuolilla vai manuaali pyörätuolilla. Usein valitsen jälkimmäisen siltäkin varalta, jos paikassa on pahoja kynnyksiä.
Olen kokenut elämäni aikana monia tilanteita, kun en ole päässyt johonkin paikkaan esteellisyyden takia. Eräs tilanne vuonna 2017 harmitti niin paljon, että kirjoitin mielipidekirjoituksen Aamulehteen. Minun piti noutaa uusi passini Tampereen yhdestä R-kioskista. Matkaa oli vain noin 3,7 kilometriä silloisesta asuinpaikastani, joten päätin ajaa sinne sähköpyörätuolilla. Kun saavuimme avustajan kanssa R-kioskille, näimme heti ison rapun, jonka toisella puolella oli irtoluiskat. Kokeilin ajaa luiskia pitkin, mutta sähköpyörätuolin etu- ja takapyörät olivat samassa linjassa, joten en päässyt sisälle. Käskin avustajan menemään sisälle kysymään, miten passinhaku onnistuu.
Hetken päästä avustaja tuli ulos ja kertoi, että täytyy tehdä valtakirja. Se homma lopulta kaatui, kun avustajalla ei ollut omaa henkilökorttia mukana, sillä tarkoituksemme oli, että pystyn itse hakemaan passin sisältä. Ehdotin, että myyjä tulisi ulos tunnistamaan minut, mutta hän ei suostunut. Myyjä perusteli, etteivät voi lähteä ulos. Ajatuksenani oli kuitenkin, että olisin ajanut kohtisuoraa ovelle ja myyjän olisi tarvinnut tulla vain ovelle. Niinpä jouduin menemään uudestaan R-kioskille manuaalipyörätuolilla seuraavana päivänä ja käyttämään tähän reissuun taksimatkan. Tein tilanteesta valituksen R-kioskin myyntipäällikölle ja sain vastaukseksi, että myyjä olisi voinut tunnistaa minut oveltakin.
Toivon todellakin, ettei muiden tarvitse kokea tällaista. Toivon, että esimerkiksi jo seuraavalla vuosikymmenellä tai 2050-luvulla kaikki kauppoihin ja liikkeisiin pääsee apuvälineen kanssa. Esteellisyys on todellakin ihmisoikeusloukkaus.
Lähteet:
https://www.aspa.fi/tietoa-aspasta/ajankohtaista/esteettomyys-ihmisoikeutena/
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2016/20160027/20160027_2#idm45053758306912
Erilaisuutta yli rajojen 