Tampereen kaupunki panostaa esteettömyyteen

Osallistuin huhtikuussa Tampereen kaupungin järjestämälle esteettömyyskierrokselle, jonka myötä Tampereen kaupunki toteuttaa ensimmäisen esteettömyyssuunnitelman. Sen kohderyhmänä ovat toiminta- ja liikuntarajoitteiset ihmiset. Kierros toteutettiin pienryhmissä, jossa osallistujat saivat kertoa mielipiteensä kaupungin kiinteistön piha-alueista ja sisätiloista. Kierrokselle ilmoittauduttiin internetin lomakkeella, jossa oli listattuna kiinteistöjä, jotka olivat tuttuja tai joissa halusi vierailla. Pääsin kierrokselle Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen sekä Pääkirjasto Metsoon. Seuraavassa kerron omia huomioitani.

Tampereen Messu- ja Urheilukeskus

Jos messukävijä liikkuu taksilla, taksi yleensä pysäköi pääoven lähelle. Invaovi sijaitsee sisäänkäynnin oikeassa reunassa. Ulko-oven invapainike on oikealla puolella. Invapainike on kotelossa ja painiketta täytyy painaa sormilla. Tämä on huono ratkaisu, koska monet, joilla on huono motoriikka, painavat invaoven painiketta nyrkillä. Kun esteettömyyskierroksemme alkoi, invaovi oli vielä lukossa. Jouduimme menemään vasemmalla puolella olevista ovista.

Sisään mentäessä tullaan tuulikaappiin, jossa sisäovi täytyy avata seinässä olevalla painikkeella. Ovilla on pienet kynnykset, jotka saattavat olla hankalia manuaali pyörätuolilla liikkuville. Sähköpyörätuolilla niiden yli pääsee vaivattomasti. Ovista tullaan avaraan tilaan, jossa messujen aikaan riittää vilinää. Vasemmalla on narikkatila, johon voi halutessaan jättää vaatteensa. Narikan pöytä on hieman korkea manuaalipyörätuolissa istuville. Narikkatilan vieressä on infopiste, jonka lasi-ikkunoiden alla on vihreä valonauha huomioiden heikkonäköiset. Sen asiointitiski on liian korkea pyörätuolissa istuville. Infopisteen puutteena on muun muassa se, että siellä ei ole induktiosilmukkaa.

Aulan oikealla puolella on kahvio/baari, jossa on kaksi eri tilaa pöydille ja tuoleille. Ulko-ovien puoleisessa tilassa on pehmustettu tila, jossa on kokolattiamatto ja pehmustetut tuolit sekä sohvat. Tila on hyvä etenkin kuulovammaisille ja ääniyliherkille, kun tuolien siirto ei aiheuta ääntä. Sähköpyörätuolilla pystyy ajamaan pöydän lähelle. Tilan keskuudessa oleviin pöytiin on vaikeaa mennä, etenkin jos on paljon ihmisiä. Esteettömyyttä parantaakseen olisi hyvä laittaa tilan oikealle puolelle seinään kiinnitettävä pöytä, jonka voi kääntää. Kahvilan vasemmalla puolella on lisää pöytiä, jotka ovat hieman korkeampia ja joiden ääreen on helpompi mennä pyörätuolilla. Astioiden palautus on tilan perällä. Roskapiste on liian korkea.

Messukeskuksen kaikkiin halleihin on esteetön kulku, koska niissä ei ole kynnystä. D-hallissa järjestetään erilaisia tapahtumia, kuten urheilu- ja messutapahtumia. Hallissa on katsomo. Näimme sattumalta messukeskuksen työntekijän, joka kertoi, että tapahtumasta riippuen pyörätuolipaikkoja saattaa olla katsomon edessä tai sivussa. Kaikissa halleissa voisi olla isompi kellotaulu heikkonäköisiä huomioiden.

Messukeskusta ei voi moittia invavessojen puutteella, koska invavessoja on yli kymmenen. Pääaulassa on ainakin yksi invavessa, jonne pääsee hyvin sähköpyörätuolilla. Invavessan edustalla on puuseinä. Seinän vasemmassa yläreunassa on läpinäkyvä kyltti, jossa on mustalla WC-kirjaimet. Valaistus ei ole siinä kohdassa kovin hyvä, joten heikkonäköisen on vaikeaa erottaa kirjaimia. Invavessa on hyvänkokoinen. Kaiteetkin ovat suhteellisen tukevat. Yletyin ainakin sähköpyörätuolista vesihanaan, mutta käsipaperi sijaitsee liian kaukana.

A- ja B-hallien välisellä käytävällä invavessoja on noin parin-kolmen metrin välein. Oli hämmästyttävää, kun siellä on pari yleisvessaa, jossa on invavessakoppi. Invavessakoppi on ensimmäisenä, ja siinä on liukuovi. Invavessakopissa huonoa on se, että siellä on vain yksi kaide. Ehkä siinä on ajateltu, että vessanpönttö on lähellä seinää. Miesten puolella invavessakopin oviaukon oikeassa reunassa on lattiakaivo, josta lähtee putki. En uskaltanut ajaa sähköpyörätuolilla koppiin. Toisessa yleisvessassa on myös kynnys, joka hankaloittaa liikkumista. A- ja E-hallien välisellä käytävällä on myös invavessa, jossa hyvää on se, että ovessa on kaide.

Messukeskuksesta lähtiessämme pääsimme ulos invaovesta. Sisällä invaoven nappula on aika kaukana seinässä. Ulos meno oli ainakin meille vaikeaa, koska ovi meinasi mennä kiinni liian nopeasti. Invaovessa on sensori, mutta se ottaa liikkeen liian ylhäältä.

Pääkirjasto Metso

Tampereen pääkirjastoon Metsoon pääsee esteettömästi kahden oven kautta: joko pääovesta tai kirjaston alimman kerroksen kautta. Taksi jättää pyörätuoliasiakkaansa kirjaston sivulle, josta lähtee luiska etuovelle. Luiska on suhteellisen leveä, mutta kannattaa edetä varovasti, koska vastaan voi tulla ihmisiä. Ylös päästyään kirjaston edustalla on iso tila. Sisälle on invaovi, jonka painike on irrallaan. Ovesta tultua on kunnollinen tuulikaappi, jossa on hyvä painike invaovelle.

Esteetön sisäänkäynti on Metso-rakennuksen oikealla puolella. On hieman huvittavaa, kun tämä sisäänkäynti on nimetty esteettömäksi, kun taas pääovella on esteettömämpi sisäänkäynti. Esteettömässä ovessa on vihreä kyltti, jossa on teksti valkoisella. Tämä ei ole hyvä ratkaisu ajatellen heikkonäköisiä. Esteettömän sisäänkäynnin invaoven painike on kaukana rakennuksen seinässä. Invaoven napille täytyy kurottaa, joten kaikki ei ylety sinne. Jos pyörätuolilla liikkuu, oven avaamisen jälkeen täytyy kääntyä, koska invaovi on oikealla puolella. Sähköpyörätuolilla ehdin ovesta sisään, mutta itsenäisesti manuaalituolilla liikkuvilla voi olla vaikeuksia. Sisälle tullessa on tuulikaappi, jonka kaikilla seinillä paitsi yhdellä on lasipintaa. Lasiseinät eivät ole kovin käytännölliset, koska ulkoa tuleva valo heijastuu lasiseiniin niin että heikkonäköiset eivät välttämättä näe niitä. Lasiseinissä on myös valkoisella teipillä kirjoitettu teksti, mutta sitä oli vaikeaa huomata normaalinäköisenäkään.

Ulko-ovesta tultaessa tilan oikeanpuoleisella seinällä on opaskartta, jossa on käytetty vihreää, valkoista ja harmaata. Opaskartta muistuttaa pikemminkin taideteosta kuin selkeää, informatiivista kartta. Tämän parantamiseksi olisi hyvä, jos karttaan merkittäisiin eri kerrokset eri värillä. Kartan selkeyttämisen lisäksi olisi myös hyvä, että tuulikaappiin, kuten myös koko rakennukseen, laitettaisiin katosta roikkuvia kylttejä. Tuulikaapissa on neljä ovea, joten jollekin voi olla vaikeaa hahmottaa, mihin seuraavaksi mennään.

Tuulikaapista poistuessa tullaan tilaan, jossa on pöytiä muun muassa työskentelyä varten. Pohjakerroksessa on erikseen tiloja, joissa on tietokoneita. Kerroksessa on myös luentosaleja, joissa on induktiosilmukoita kuulovammaisia varten. Luentosalien oven vieressä on digitaalisia tabletteja, mutta ne ovat liian korkeita pyörätuolissa istuville. Pohjakerroksessa on vessoja, mutta ei invavessaa. Vessojen ovissa on kyltit eikä oven vieressä, luultavasti siksi että ovien vieressä on peili.

Pohjakerroksesta pääsee ylös porraskäytävästä portaita pitkin. Pohjakerroksen aulassa on hissi, joka ei ole kovin leveä, mutta sinne mahtuu kuitenkin sähköpyörätuolilla. Ensimmäiseen kerrokseen päästessäni tein sen virheen, että peruutin vauhdikkaammin ja törmäsin infopisteen kulmaan. Hissistä peruuttaessani vasemmalla oli pääsisäänkäynti. Infopisteen tiski on liian korkea pyörätuolissa istuvalle. Positiivista Metsossa on kaikkiaan se, että palvelupisteillä on induktiosilmukat.

Ensimmäisen kerroksen aula on avara, ja sen keskellä on toiset portaat yläkerroksiin. Aulassa hahmottaa jotenkin kerroksen palvelut, mutta kyltit olisivat tarpeen. Aulan oikealla puolella on kirjaston puoli, jossa on helppo liikkua. Näkövammaisia ajatellen lattialla voisi olla jokin lista, jota seuraamalla olisi helppo liikkua. Palautuspisteitä on mahdollista käyttää pyörätuolista, mutta tiskin alla on kaappi, joka estää tiskin alle pääsyn. Niinpä näyttöä voi olla vaikeaa käyttää. Metsossa on pöytiä, mutta ainakin sähköpyörätuolissa istuvalle ne ovat liian matalia.

Kirjastohyllyjen välit ovat leveitä niin että niiden välissä pääsee sähköpyörätuolillakin liikkumaan. Palautuspisteillä on säädettäviä pöytiä, joten asiointi on helpompaa pyörätuolissakin istuen.

Ylimmässä kerroksessa on kahvio ja lehtienluku- sekä musiikkisali. Kun mennään hissillä kerrokseen ja peruuttaa pyörätuolilla, kannattaa olla varovainen, koska lähellä on astioidenpalautuspiste sekä pöytiä ja tuoleja. Ruuhkaiseen aikaan liikkuminen voi olla vaikeaa ja voi joutua pyytämään pöydässä istuvia siirtymään. Kahvion linjasto on samanlainen kuin muissakin kahvioissa: pyörätuolissa istuva voi joutua kysymään avustajalta tai kahvion työntekijältä, mitä ylähyllyillä on.

Ensimmäisessä kerroksessakin on invavessa, mutta siellä en käynyt, koska se on lukossa. Kolmannessa kerroksessa on invavessa, johon pääsee vapaasti. Se ei ole kovin iso, mutta ainakin itse pystyin kääntymään siellä. Pidin itse siitä, koska lavuaari on lähellä vessanpönttöä ja lavuaarissa on tukeva kaide. Vessanpöntön kaiteetkin ovat tukevat.

Oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoista olla mukana esteettömyyskierroksella. Tietenkin aina liikkuessani eri paikoissa mietin esteettömyyttä, mutta esteettömyyskierroksella joutui miettimään myös saavutettavuutta. Toivon todella, että Tampereen kaupungin esteettömyyssuunnitelma parantaa esteettömyyttä.