Saavutettavuus avaa portin kuulo- ja näkövammaisille
Tampereen yliopistolla järjestettiin Esteet Nurin: Kohti saavutettavaa arkea –tilaisuus 16.5. Tilaisuus alkoi dialogilla, johon osallistuivat Minä merkitsen -projektin tekijät sekä TACCU.
Dialogin jälkeen Suomen Kuurosokeat ry:n järjestöohjaaja Milla Lindh kertoi kuulonäkövammaisen elämästä. Kelan tänä kevään tekemä päätös tallenteiden tulkkaamisen lopettamisesta tekee tulkkia tarvitsevien elämästä hankalaa. Aiemmin useat kuulovammaiset tilasivat tulkin kotiinsa esimerkiksi televisio-ohjelmien, podcastien ja webinaaritallenteita seuraamiseen. Tämä mahdollisti sen, että kuulovammainen kuuli esimerkiksi uutiset samaan aikaan kuin muutkin. Ruudunlukuohjelmat mahdollistavat näkövammaisen itsenäisen lukemisen, mutta ohjelma ei kuitenkaan aina lue kaikkea. Näkökuulovammaisia varten on pistenäyttö, mutta kaikki ei osaa pistekirjoitusta.
Vaikka hallitus on kiistänyt vammaisilta leikkaamisen, kaikenlaisten palvelujen loppuminen vaikuttaa siltä. Milla totesikin sen, mihin moni vammainen voi samaistua, että on ikävää olla säästökohde. Muun muassa apuvälinehuoltoa pitäisi parantaa, mutta siitä on tuskin toivoakaan. Nyt kun se on viikonloppuisin kiinni, pahimmassa tapauksessa kuulolaite rikkoutuu perjantai-iltana eikä ole varalaitetta. Ja nyt kun ei ole mahdollisuutta tulkkiin, kuulovammainen on pulassa koko viikonlopun. Toisin sanoen apuvälineen rikkoutuminen tekee henkilöstä toimintakyvyttömän.
Toisaalta taas näkökuulovammaisen ja kuulovammaisen elämään vaikuttaa se, jos esimerkiksi tulkki sairastuu. Esimerkiksi luentotilaisuuksia varten joillain on kaksi tulkkia, koska tulkkaaminen on vaativaa työtä. Tällöin jos toinen tulkeista sairastuu, toinen voi ilmoittaa, ettei tule yksin. Niinpä näkökuulovammainen tai kuulovammainen jää ilman palvelua ja joutuu jättämään tilaisuuden. Tulkkipalveluita tulisi kehittää, jotta kuulovammanenkin voisi olla osallinen yhteiskunnassa.
Kuuloesteettömyys on kuin fyysinen esteettömyys
Kuuloliitossa vaikuttamistyön asiantuntijana työskentelevä Anniina Horton puhui arjen saavutettavuudesta ja esteettömyydestä kuulovammaisten henkilöiden näkökulmasta. Saavutettavuus täytyy huomioida kokonaisvaltaisesti ja niinpä kuulemisen kannalta puhutaan kuuloesteettömyydestä. Kuulovammaiselle moniaistinen viestintä on tärkeää, koska kuulovammaiselle kuuleminen on näkemistä. Kuulovammainen usein lukee keskustelukumppanin huulilta, minkä takia on tärkeää olla hyvä valo.
Kuulovammaisilla puheen erotuskyky on heikentynyt, joten melu vaikeuttaa kuulemista. Monissa ravintoloissa ja kahviloissa käytetään pehmeitä materiaaleja, jotka vaimentavat melun. Myös jälkikaiunta hankaloittaa kuulemista, kun se on liian pitkä. Jälkikaiuntaa syntyy, kun huonetilassa aiheutettu ääni heijastuu seinä-, lattia- ja kattopinnoista. Kun jälkikaiunta-aika on riittävän lyhyt, kaikki äänteet erottuvat ja sanoista on helppo saada selvää.
Kuulovammaiselle saavutettavuus tarkoittaa myös hyvää äänenlaatua. Jos kyseessä on esimerkiksi luentotilaisuus, puhujan olisi hyvä käyttää mikrofonia. Televisiossa on taas saatavilla tekstityksiä, etenkin Yleisradion kanavilla. MTV3:n ja Nelosen kanavilla taas tekstityksessä on parantamisen varaa. Tekstityksiin on alettu käyttää tekoälyä, mutta olisi aina hyvä, jos ihminen tarkistaisi ne. Digipalvelulain myötä ohjelmiin pitäisi tulla tekstitykset 14 vuorokauden kuluessa. Nyt kun tulkkausta ei järjestetä tallenteita varten, kuulovammainen ei voi katsoa ohjelmia samaan aikaan kuin muut. Tämäkin asettaa kuulovammaiset eri asemaan kuin muut.
Joissain tilaisuuksissa on saatavilla induktiosilmukka, “joka siirtää äänen silmukassa syntyvän magneettikentän välityksellä langattomasti suoraan kuulolaitteen puhelinkelaan, ja sitä voidaan kuunnella kuulokojeen T-ohjelmalla.” (Suomen Kuulotuki) Induktiosilmukka on liitetty äänentoistojärjestelmään. Kun se on päällä, mikrofoniin puhuttu ääni kuuluu suoraan kuulolaitteeseen. Tällöin kuulolaitetta käyttäväkin kuulee esimerkiksi luennoitsijan ja pääsee olemaan osallinen. Valitettavasti induktiosilmukoita ei ole kaikkialla. Toisaalta se voi löytyä paikasta, mutta se ei toimi tai sitä ei osata käyttää.
Saavutettavat verkkosivut auttavat sekä näkövammaisia että muita
Näkövammaisten liiton saavutettavuusasiantuntija Terhi Manninen puhui taas arjen saavutettavuudesta näkövammaisten kannalta. Näkövammaisella tarkoitetaan heikkonäköistä ja sokeaa. He käyttävät apuvälineinä suurennuslasia, ruudunlukijaohjelmaa sekä erilaisia sovelluksia. Näkövammaisten kannalta esimerkiksi verkkosivu on saavutettava, kun kontrasti on suuri. Tekstin täytyy olla selkeää ja noudattaa kielioppisääntöjä. Sen on hyvä olla myös muotoilematonta.
Verkkosivun on hyvä olla myös sellainen, että on helppo löytää informaatio ja linkit ovat kuvaavia, eikä esimerkiksi “lue lisää”. Linkissä on hyvä olla sivun otsikko. Verkkosivuilla on myös hyvä suosia tiedon esittämistä HTML-muodossa, eikä PDF-tiedostoina. PDF-tiedostoja on hankala avata puhelimella, ja näin ollen niiden käyttökokemus on surkea muillekin kuin näkövammaisille. PDF-tiedostoja kannattaakin suosia vain työhön ja opiskeluun, koska silloin käytetään tietokonetta.
Esimerkiksi Instagram on haastava näkövammaisille, koska siellä on vain kuvia ja videoita. Niinpä kuvatekstien alt-tekstit ovat hyödyllisiä, kun ruudunlukijaohjelmat pystyvät lukemaan ne. Alt-teksteihin kirjoitetaan olennainen tieto objektiivisesti. Tekstin pituudeksi suositellaan enintään 200 merkkiä, ja sen on oltava kieliopin mukaista. Alt-teksti päättyy pisteeseen. Jos halutaan käyttää aihetunnisteita, eri sanat on kirjoitettava isolla alkukirjaimella, jotta aihetunnisteet ovat luettavia, esimerkiksi #KultainenSääntö.
Tilaisuudessa viimeisenä puhui ADHD-liitossa vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina työskentelevä Jenni Barnett-Erlandsson, joka kertoi saavutettavuudesta ADHD-oireisten ihmisten kannalta. Kaikkiaan Esteet Nurin -tapahtuma oli hyvin mielenkiintoinen. Iso kiitos TACCU:lle, kun teette saavutettavuudesta uuden normaalin.
Lähteet:
Erilaisuutta yli rajojen 